Vaikkapa enkeleiltä.

Muistui mieleen kun noita venhoja katselen päivästä päivään yks keväinen veneenlasku merelliseen elementtiinsä.

Suurin toivein starttasin, kone ei meinannu käynnistyä ei sitten millään.. Lopulta käynnistyi mutta sammui. Uusi yritys jolloin sain ajettua pätkän..sammui ja sama uudestaan.

Viimein pääsin viimeiselle poijulle josta en enää uskaltanut edetä merelle. Viittoilin ohikulkevilta apua. Yks venekunta pysähtyi tarjoutuen hinaamaan venhoni mökkkimme rantaan. .

Otin kopan auki ja ihmettelin ja taas ihmettelin.

Siinä ihmetellessä tuli mieleen et näinköhän olisi vapaana olevaa perämoottorienkeliä olemassa, että täällä olis yksi joka tarttis jeesiä.

Varmuudeks vilkaisin ympärilleni ettei kukaan näe ja sitten lausuin pyyntöni ääneen.

Istuin ja olin..äkkiä niveliini tuli liikettä, hilpeästi hihitellen hölköttelin ylös möksälle, käteni hakivat työkaluja. Isäni kysymään että mitäs sinä oikein touhuat, vastasin etten tiedä muuta kuin, nyt mennään rantaan.

Loikkasin veneeseen ja suoraan koneen kimppuun. Jotain käteni siellä tekivät..startti ja kone kävi kuin kehräävä kissa. Repesin kiitolliseen nauruun.

Toinen kerta tapahtui painossa jossa olin hommissa. Asiakas halusi vanamonkukan värin työhönsä. En ollut ikinä kuullutkaan eikä kukaan muukaan (elettiin aikaa ennen älykännyköitä & muita tiedonhakuvempaimia).

Käännyin mielessäni värinsekoitusenkelin puoleen ja pyysin apua.

Tapahtuma oli hauska sillä käteni valitsi hyllyistä sellaisella varmuudella ja ilman pienintäkään epäröintiä väripurkit joista värilastat noukki vähän yhtä, vähän toista ja kolmattakin, tippa neljännestä purkista ja siinä se.

Asiakas oli tyytyväinen ja minä kiitollinen.

Vielä kolmas joka myös tapahtui painokoneen ääressä. Olin yksin hommissa vaan en pasilan pommissa..

Paperin staattisen sähkön kanssa oli niin paljon vaikeuksia et olin saada hermoraivarin. Pää punaisena huhkin ja virittelin kaikella osaamisellani erilaisia taikoja, mutta ei kun ei.

Kuinka ollakaan, mukanani sattui olemaan pieni vihkonen jossa kerrottiin kuinka työskennellä enkeleiden kanssa.

Hetki hiljentymistä, pyysin lainaksi painokone-enkeliä joka tuntisi sähköisyyden metkut..

Kovin harvoin kuulen mitään (useimmiten luulen). Yht äkkinen liikkeelle lähtö ja tekeminen ovat ne välineet joilla toimin, niin nytkin. Huomasin purkavani kaikki loitsuni sekä superviritykseni ja vähän lisääkin niinku varmuudeksi..kokeilin..ei kuulunut rysähdystä.

Jatkoin..kaikki toimi kuin rasvattu. Oli taasen aikaa olla äimän käkenä, ihmetyksestä kiitollisena.

Koko työrupeaman aikana ei mitään ongelmia. Homman jälkeen lausuin hartaan kiitoksen jolloin olin kuulevinani, että mehän olemme olemassa ja auttamassa kunhan muistat pyytää.

Vielä yksi muistuma matkani varrelta. Olin tilanteessa jossa tuli hankittua uusi läppäri, hellittelin sitä kun ystäväni tuli piipahtamaan luonani.

Juteltiin niitä näitä, äkkiä hän otti kynän ja paperia, rupes piirtelemään samalla sanoen, että:

Tähän tulee tälläinen enkeli joka auttaa sinua omien kokemustesi kirjoittamisessa, niin olet ehkä sitä jo tehnytkin.

Repesin taas nauruun, sain mutistua et eikö mikään pysy salassa, joten olkaa hyvä ja jaettu on.