Kirjoittaja: Mauri Rantala

Tein pitkän työurani offsetpainoissa ja varsinkin tässä viimeisessä tuntui olevan pullonkaulatukkeita vähän joka puolella. Palavereita pidettiin, mietittiin kaikenlaisia vaihtoehtoja jotka toimivat sen aikaa mitä toimivat.

Paluu entisiin toimintamalleihin oli niin helppoa joten hommat jatkuivat niin kuin ennenkin. Sitten kerran sain heurekan ja kirjoitin pomolleni kirjeen ”Rakas esimieheni, kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa…” (oli muuten mies hihii..)

Kerroin siinä ajatukseni miten koko painon tuotannonläpimenoja voidaan selkeästi parantaa. Pomoryhmä käsitteli asian ja meikä siirrettiin yleismieheksi. Koko entinen toimenkuvani meni uusiks.

Kun muutos on ainoa toimiva elementti, kerran yks painajista lähti talosta jolloin mut palautettiin painokoneeni sarviin. Muutos uudesta vanhaan synnytti melkoisen kapina-aallon korvieni välissä.

No aikaa meni eteenpäin, tuli uusi painaja taloon ja sain jälleen siirron kaikentekijäksi. Olihan huikea kokemus kun sain katsella ensinmainitun kokemuksen energioita/tunnelmia ja tämän jälkimmäisen sillä ”sorvin” ääressä olin sidottu ja jälkimmäisessä kuin villi varsa laitumella.

Sitten, harjoitushan tekee mestarin vai miten se meni, mutta taas painosta lähti kaveri opiskelemaan myynnin ihmeellisyyksiä ja minä sain siirron vipujeni ääreen.

Tällä toisella siirrolla meteli sekä purnaus korvieni välissä vastasi suurta sinfoniaorkesteria, tosin epävireistä.

Olin satavarma, että nyt minua oli kohdeltu tosi väärin. Että Minä joka Olin Antanut Kaikkeni ja Vielä Enemmänkin, että Minun Loistavaa Työsuoritusta & Uhrausta ei Arvosteta Tippaakaan.

Ekotukseni riehui täysillä synnyttäen mielipuolista tunnesaastaa jota levitin kuin automaattihyrrä joka suuntaan.

Tuli taas siirto vapaille laitumille, mutta kun elo on yllätyksiä täynnä ni se on ja vielä kerran mut palautettiin painokoneeni rakastajaksi.

Nyt se tapahtui..mielimyllyni oli ihan hiljaa, ei kapinointia, ei arvosteluja, ei murinoita, ei syyttelyitä, ei yhtään mitään ja tein hommani paremmin kuin koskaan. Antauduin olemaan hetkessä…

Ja vielä kerran tuli siirto villien ja vapaitten varsojen laitumelle tekemään kaikkea sitä mitä kukaan toinen ei viitsinyt tai halunnut tai jonka toimenkuvaan se ei kuulunut. Mielimyllyni oli ihan yhtä hiljaa.

Jotain tapahtui korvieni välissä sillä viimein ymmärsin et kaikki oli ollut oikein koko ajan ja ainoa merkittävä muutos oli tapahtunut asenteessani, ulkoinen oli niinkuin ennenkin. En silloin tiennyt IOK:sta yhtään mitään, enkä tiedä vieläkään. Vain sen tiedän että asennemuutoksen mahdollisuus valintaan on yhtä vanha kuin ihminenkin ja tän kanssa harjoittelen joka päivä..

PS. Jos et ole vielä kurkistanut Ihme-kurssin sisään, teepä se tänään. Ihmeitä kaikki tyynni. Terv. toimitus