Kirjoittaja: Mauri Rantala

Sattuipa hauska juttu vuosia sitten.

Olimme taas kerran Turkissa syksyisellä viikon merikurssilla josta laitoin textarin eräälle ystävänaiselle joka ei ihmeekseni koskaan vastannut. Allekirjoituksena oli ollut ”rosvo”, koska kurssiemme työnimenä oli ollut ”Mitä on olla oman elämänsä henkinen merirosvo?”

Muutenkin aikani silloin oli ollut hyvin matkustavaista ja aina uskollisesti lähetin tälle ystävälleni viestin jostakin käyttäen allekirjoitusta ”rosvo”.

Olin juuri sulkemassa hyttini ovea kun kuulin vastausäänen. Käännähdin takaisin ja luin: ”Hei kuka sie oikein oot. Mie oon saanu siult viestei, kuka sie oot??”

Luin ällistyneenä ja naputtelin takaisin: ”Kukas sinä olet? Anteeksi, poistan sinut heti. Luulin lähettäneeni nämä toiseen numeroon..”

Vastaus tuli nopeasti: ”Älä poista, siun viestit ovat olleet hauskoi.”

Tarkensin: ”Tarkoitatko, että voin lähetellä jotain aina jostakin?”

Vastaus: ”Lähetä vaan, kerro miulle mitä on rosvot, mitä te teette?”

Laitoin muutaman peräkkäisen viestin jossa yritin tiivistetysti kuvailla, että mitä ”rosvoristeily” tarkoittaa ja mitä siellä ollaan tekemässä.

”Henkisen merirosvon elämä on tutustumista tuohon merenkaltaiseen sisäiseen psyykkiseen ulottuvuuteen, joka on kuin maanalainen sienirihmasto – se sitoo meidät toisiimme välimatkasta, ajasta tai elämän ulkoisesta muodosta riippumatta. Kun opimme kunnioittamaan elämän psyykkistä ulottuvuutta, alamme kenties jälleen arvostaa ja palvella elämää itseään sen uskomattomassa monimuotoisuudessa, joka kaikki kumpuaa siitä ihmeellisestä yhdestä elämästä, joka minä lukija tai kirjoittaja, olen.”

Päätin jo silloin, etten koskaan tule niin uteliaaksi, että kaivaisin enemmän tietoja tästä ”väärästä numerosta” ja annoinkin asian olla niin kuin se oli.

Jatkoin kuljeskelua siellä sun täällä ja aina jostakin lähti kuvausraportti juuri sen hetkisestä elämän kauneudesta.

Joskus hän vastasi joskus taas ei ja vastaus ei suinkaan ollut se tärkein pointti. Minulle merkitsi jotakin se, että jossain oli joku jolle nämä viestit toivat iloa.

Kesäkuun alkupäivinä istuskelin ystäväni mökillä Kuopiossa ja katselin tyyntä Kallaveden pintaa. Hetken mielijohteesta laitoin viestin luonnon upeudesta juuri sillä hetkellä.

Yllätyin vastauksesta: ”On Imatrakin kaunis kesällä.”

Minua rupesi hymyilyttämään sillä ensimmäisen kerran sain paikannuksen laajasta suomeni maasta, että mille seudulle voin tämän tuntemattoman ystäväni sijoittaa. En vieläkään kysellyt hänen peräänsä, koska se ei todellakaan ollut se juttu.

Aikaa kului, tultiin heinäkuun loppupuolelle jolloin sain viestin: ”Kerro miulle vielä, että mitä ne rosvot oikein on, miksi te olette siellä ja mitä te teette?”

Varmasti olisi ollut helpompaa puhua puhelimessa kuin naputella. Kuitenkin ryhdyin naputtelemaaan pientä rosvoromaania textareilla..

”Nykyajan henkinen merirosvo etsii elämän sisäistä totuutta eikä ulkoista mammonaa. Hänen ytimessään on kuitenkin sama merirosvon rohkeus, jolla hän ottaa vastuun omasta henkisestä elämästään, sitoutumatta tai kiinnittymättä mihinkään ulkoiseen henkiseen valtajärjestelmään. Tämä on ihmisen suurin vapaus, lahja elämältä. Saan olla vastuullinen omasta elämästäni, kuolemaani saakka!”

Sitten tuli pitkä hiljaisuus…

Seuraava syksyn reissu jo häämötti, työnimen ollessa toinen, ulkoiset puitteet olivat kuitenkin samat.

Laivaa, merta, uimista, hyvää ruokaa, lepoa, hiljaa istumista, laskeutumista, nukkumista tähtitaivaan alla rauhallisissa poukamissa ja työskentelyä omilla tiluksilla. Poistaen sieltä sen mikä ei ole hyvää, tullen enemmän tietoiseksi siitä mikä kunkin elämässä on hyvää.

Elokuun puolessavälissä heitin viestin jossa kysyin, että yksi paikka on vapaana, lähdetkö mukaan katsomaan sekä todentamaan omalla kokemuksellasi, että mitä rosvot ovat?

Hän kysyi matka-ajankohdan sekä kustannukset. Naputtelin ne ja sain vastauksen, että ajanpuolesta käy, mutta hän ei kykene saamaan niin lyhyessä ajassa kustannuksia kasaan..

Kysyin, että mitä saisit, hän vastasi.

Sitten pyysin häntä istumaan tukevasti ja naputtelin pienen tarinan ”Universaalisesta Stipendirahastosta”, miten hän oli juuri saanut stipendin samalla summalle joka häneltä puuttui.

Känny vaikeni ihan kokonaan… tuli piiitkä hiljaisuus… ja vastaus: ”Wau!”

Hän lähti rohkeasti ”rosvojen matkaan”, satuin yhtenä päivänä kuulemaan pienen keskustelunpätkän kun kurssimme päärosvo hänen kanssaan haasteli.

L kysyi, että miten uskalsit lähteä, vaik et tiennyt meistä muuta kuin ”rosvon” naputtelut?

D vastasi, että hän oli seurannut minun viestejä niin pitkään, ettei tuo mies voi niin paha olla.

D kertoi myös hänen lähipiirinsä olleen järkyttyneen kauhuissaan hänen aikeestaan lähteä ja miten olivat maalanneet kuvia orjakaupasta ym.. muista kamaluuksista. Hän mainitsi myös, miten viikko merellä oli ylittänyt kaikki hänen odotuksensa ja hänellä oli hyvä olla.

Väärä numero ei ollutkaan väärä, vaan täsmäoikea sillä kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Hän tuli toisen ja vielä kolmannenkin kerran ja olen ilokseni saanut nähdä, miten ne monet ”ei hyvät” ovat siivoutuneet hänen tiluksiltaan ja miten upeata työtä hän tekee oman olemisensa kanssa.