Kirjoittaja: Raimo Julkunen

Mikä ohjaa tekemisiämme? Mihin suuntaan olemme menossa?

Olen Ihmeiden oppikurssiin tutustumisen jälkeen usein kysynyt että mikä tai kumpi ohjaa päätöksiäni – pieni itse vai iso-itse, siis ego vai pyhä henki minussa. Aluksi pelkkä kysymys oli ’käsittämätön’ mutta kuitenkin se heräsi.

Oli vaikea käsittää että tässä konkreettisessa tilassa olisi mahdollista valita jotain. Kaikki näytti niin selvästi annetulta ja että välillä olin voittaja ja välillä selvästi uhri. Itse en voisi asialle tehdä mitään.

Nyt elämä avautuu uudelleen ja uudelleen valintatehtävänä! Niinhän kurssissa sanotaan:

”Veljeni, valitse uudelleen.”

Muistan kysyneeni usein että mistä tietää onko asia tai tapahtuma totuuteni vai egoni ohjaama. Ymmärrykseni ei pystynyt käsittelemään kysymystä kunnolla.

Egoni tavallaan mitätöi kysymyksen ’merkityksettömänä’ ja epäselvänä ja siten pyrkii pitämään ajatuksen poissa mielen voimasta tehdä valinta (samalla tavalla kuin kohdassa Teksti 4.V.)

Miten yksinkertainen asia onkaan kun sen oivaltaa. Tapio Rautavaara laulussaankin sen sanoi… ”elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa”.

Valinta on aina ilon ja vapauden suuntaan.

Luojamme haluaa meidän olevan rauhan ja varmuuden tilassa. Silloin meidän mielellemme on eniten tilaa oivaltaa totuus. Vastakohtana pelon tila sitoo meidät väärään todellisuususkoon ja siten pelkoon.

Vapaassa mielentilassa myös kommunikointi toimii ilman rajoituksia. Viime sunnuntaina (19.7.2015) ajelin autoa Sulkavalta Tampereelle ja kuuntelin radiota. Siellä Jari Sarasvuo kertoi näkemyksiään.

Kiinnitin huomiota kohtaan kommunikointi ja haluan yhtyä hänen näkemykseensä että kommunikointi on enemmän kuin pelkkää sanallista tiedon siirtoa. Se on oivallusta yhteisestä tavoitteesta ja siten johtaa ajatukseen että me olemme yhtä.