Kirjoittaja: Raimo Julkunen

Mikä on ’miehen rooli’? – Isä, turvamies, elätttäjä, huolehtija, rakentaja, rakastaja tai toimeentulontakaaja!

Kysyin itseltäni parikymmentävuotta sitten että näinkö pitää olla? Olenko rakentanut itselleni rooleja joihin olen mahdollisesti vastoin tahtoani sidoksissa – vai onko se vain minun luuloani?

Tämän jälkeen seurasi tapahtumaketju, jonka ilmentymänä on tullut lopulta tämä teksti ja nämä sivut. Minulla on ollut hyvä koulutus ja työpaikka, lapset ja muukin elämä vaikkakin osa siitä osoittautui vankilaksi, joka miltei mursi minut.

Siitä avautui uusi näkökulmaelämään – rohkeus nähdä että meissä on kaikki valmiina – meidän ei varsinaisesti tarvitse tehdä mitään – ratkaisut löytyvät kunhan itse sallimme niiden löytyvän.

Hyvin mielenkiintoista on että samoihin aikoihin havaitsin itsessäni pelon, pelon nähdä pelon, joka ohjasi minua. Yritin löytää mielenrauhan pelkoa välttämällä. Se ei onnistu koska maailma tarjoaa meille aina ensin mahdollisuuden pelkoon.

Sen sijaan aloin katsoa itseeni ja totesin pelkääväni jopa itsessäni olevaa käsitystä elämästä.

Olin saanut oppia että pitää aina toimia ’oikein’, että muut eivät häiriinny. Siitä seurasi mielen vankila koska aina löytyy joku tai jokin, joka häiriintyy.

Pelko on silloin aina läsnä. Siskoni esimerkin avulla tutustuin aikanaan työnohjaukseen käsitteenä sekä elämäntaito-opiskeluun kirjallisuuden ja kurssien avulla. Siitä seurasi tutustuminen Ihmeiden Oppikurssiin, josta löytyi selitys ja tarkoitus elämälle.

Nyt olen jo jättänyt varsinaisen työurani ja saan nähdä miten jo viimeisinä työvuosina olen kyennyt katsomaan sekä työelämää että muuta elämää eri näkökulmasta. Olen osannut antaa vapautta sekä ottaa oman vapauden ja siten sallia monia asioita, joita aiemmin pidin jopa väärinä – sekä itselle että kanssaihmisille. Mielenrauha avautuu sitä kautta.

Jokainen meistä toivoo mielenrauhaa. Vaikka emme aina tietoisesti hae sitä niin silti se on kaikkien toimiemme taustalla, tiedostamattomasti. Paradoksi on se että etsimme sitä ulkopuoleltamme ja se on mahdollista löytää vain omasta sisimmästä.

Toinen paradoksi on se että usein etsimme ratkaisua ulkopuolelta siitä syystä että emme siltikään uskalla löytää sitä ja keksimme kaikenlaisia valeratkaisuja. Ne näyttävät hetken toimivan mutta lopulta eivät kuitenkaan.

Miehen rooli on lopulta sama kuin meidän kaikkien sukupuolesta riippumatta, etsiä mielenrauhaa. Tiedostamattamme tiedämme olevamme eksyksissä. Siksi tarve etsiä. Teemme sitä henkilökohtaisessa elämässä, työssä ja kaikkialla elämämme turuilla.

Tervetuloa matkalle löytämään ihmeitä!