Kirjoittaja: Mauri Rantala

Sain loistavan opetuksen musiikkivärähteen voimasta kerran kauan sitten kun tuli mellastettua erilaisten juomanesteiden parissa.

Siihen maailmanaikaan olin jostakin syystä mieltynyt Vapaakatolisen Kirkon toimintaan ja su aamun palveluissa tuli käytyä melko usein.

No yhtenä aamuna astuessani sisään, menojen alkaessa musiikiksi oli valikoitunut urkuja.

Kotioloissa tänä päivänä kuuntelen sujuvasti urkuja, mutta juuri silloin olin edellisenä päivänä nauttinut melkoisen määrän jotain muutakin kuin pyhää vettä ja nämä urkujen värähteet oli aivan järkyttävät.

Tuntui kuin hajoaisin kappaleiksi. Vieressä istuva ystäväni huomasi sekoboltsienergiani ja hän kuiskasi:

”Koita kestää, tämä tekee vain hyvää sinulle”.

Koitin kestää, kuitenkin kokemuksen vastakohtaisuus oli niin rajua etten kestänyt joten luikin korvat luimussa pitkin nurkkia ulos ovesta häntä koipien välissä väristen.

No mitä opin tästä? Iloliemet eivät sovi urkujen ulinaan..