Avainsana-arkisto: kiire

Odottamattomat kriisit

Kirjoittaja: Mauri Rantala

Mauri Rantala, elämäntaiteilija, ihmeiden opiskelija, tutkimusmatkailija
Mauri Rantala, elämäntaiteilija, ihmeiden opiskelija, tutkimusmatkailija

Selaillessani joitain vanhoja muistiinpanojani sieltä nousi lause:

”Odottamattomat kriisit välittävät sinulle tilaisuuden toteuttaa sisäistä voimaasi ja kykyäsi.”

Jäin makustelemaan sisältöä ja se on niin totta.

Odottamaton kriisini joko lamauttaa tai laukaisee ratkaisuharavan. Lehtiharava on oivallinen malli sillä varsi on se esille noussut äkillinen ongelma. Varsi on pystysuorassa edessäni, varren yläpäästä sinkoutuu reittejä moniin suuntiin jotka kaikki ovat mahdollisuuksia ratkaisuun jota en vielä tiedä.

IOKista olen ymmärtänyt et:

”Ihmeillä ei ole vaikeusasteita”

samoin:

”Jokaiseen ongelmaan on ratkaisu jo olemassa”.

Luottaessani ohjaukseen, niistä monista mahdollisuuksista nousee yksi ylitse muiden jota sit lähden seuraamaan.

Aikoinaan ollessani hommissa keskisuuressa offsetpainossa sain kokemuksen jossa tulin tietoiseksi mielen uskomattomasta kyvystä löytää ratkaisu. Oli kesä, väki lomilla, tuotantopäällikkö joutui sairauslomalle ja minä paikalle jonne en ollut pätevin mut ilmeisesti sopivin koska muita ei ollut.

Jos aiemmin vastuualueenani oli lähinnä oman koneeni tuotokset, nyt ja ihan yht´äkkiä vastuualueeni potensoitui lukemaan multi.

Olin niin pihalla kuin pihalla voi olla.

Keskellä järkyttävää aikataulukaaosta jossa myyjät, asiakkaat, tekijät olivat kimpussani kuin vihaiset herhiläiset ja koko ajan.

Joskus kiire ja vaatimukset tuntuvat liialliselta… mutta ehkä täytyykin vain hyväksyä ja antaa itsensä venyä tilanteeseen?

Valitsinko lamaannuksen, no en.

Kuuntelin heidät yksi kerrallaan, ratkaisutkin löytyivät yksi kerrallaan.

Hektisimmässä tilassa jossa pää oli revetä, menin vessaan, sammutin valot ja istuin pimeässä. Istuin niin kauan kunnes mielikenttäni selkeytyi, rauha palasi, tunnistin sisäisen voiman läsnäolon ja palasin kakofoniseen maailmaan tietäen et voin milloin tahansa muistaa läsnäolon tuoman rauhan.

Ratkaisu koko pakettiin oli ja on edelleen tila sisälläni.

Mitä hulluimmat ideat pulppusivat vapaasta mielikentästäni uuvuksiin vedetyille tuotannon ihmisille. Menin ja totetutin ne, minulla oli hauskaa nähdessäni miten kiitollisuus nostattaa tekemisen ilon ja

”Kun teet kaksi ihmistä onnelliseksi, olet tavallisesti heistä se toinen”. 

Olen kiitollinen tästä kokemuksessani ilmentyneestä painekattilasta joka todensi mulle sen et kaikki ongelmani ovat jo ratkaistu.

Tähän pätee IOKin yx ajatus ”sen sijaan et etsit rakkautta ulkopuoleltasi, löydä rakastamisen esteesi sisältäsi” sovellan sitä näin:

”Sen sijaan et etsin ratkaisua ulkopuoleltani, etsin ja löydän opitut, opetetut, omaksutut esteeni sisältäni, annan niiden mennä ja suostun siihen etten tiedä mitään. Etten tiedä mitään antaa mahdollisuuden Hänelle joka tietää minulle parhaan.”

Jesh ja joo.

Palaan vielä painekattilaani jossa koin eläväni, jokainen soluni oli täynnä elämän luovaa energiaa eikä ollut mitään rajaa millekään. Vanha sananlasku sanoo et ”aika aikaansa kutakin” sitten tuli oma aikani palata takaisin ruohonjuurimaailmaani jossa oli tulla masennus et eihän mul ole mitään tekemistä.

Ensin söin tyytyväisenä näkkileipää jossa paljon pieniä murusia (ongelmia) jotka opin ratkaisemaan. Sitten sain jättimäisen jäätelöpallon maiskuteltavaksi ja siinä sivussa jättimäisiä ongelmia ratkottavaksi vain havaitakseni et niillekin oli ratkaisut jo olemassa.

Jotta ympyrä olisi täydellinen, tuli paluu näkkileivän jyrsijäksi (siihen aikaan ei ollut iokkia) mut samoista asioista oli kyse eli asenteesta ”kumman valitsen”. Läsnäolon luovuus vai pään hakkaaminen seinään.