Kirjoittaja: Mauri Rantala
Päivän ”epistola” 24.10 Eileen Caddyn kirjasta Ovi Sisimpään kirvoitti miettimään kaikenlaista.
Lainailen lauseiden pätkiä jotka kolahtivat, tässä yksi
”Vaikka jokin oli oikein ja sopivaa eilen, se ei merkitse sitä, että niin olisi tänään.”
No, näinhän tämä menee ainakin minulla, sillä minä jos kuka olen taipuvainen takertumaan eilisen hyvään ja hukkaamaan hetken kauneuden joka on esillä nyt. Hassua..
”Tässä syy miksi sinun on elettävä päivä kerrallaan, elettävä kokonaan ikuisesti läsnä olevassa, loistavassa nykyhetkessä, sillä kun voit tehdä sen varauksitta, ilman ennakkoasenteita, hyväksyt muutokset vastustelematta ja elämä sujuu miellyttävästi.”
Seuraava lause pitää sisällään varsinaisen haasteen ainakin minulle.
”On paljon helpompaa sanoa se, kuin tehdä se.”
Ja näinhän se menee. Mun on oikein sujuvaa puhella elämisestä käsillä olevassa hetkessä kuin olla sitä, olla sata täysillä nyt. Ja nyt tarjotaan haastetta
”Anna turvasi olla Minussa, mutta ei koskaan tilanteessa, suunnitelmassa, henkilössä tai asiassa; sillä tämän päivän asiat saattavat olla mennyttä ylihuomenna.”
Hahaa, niin monasti mun turva on ollut tilanteissa tai suunnitelmissa ja viheliäisintä se on ollut kun olen ulkoistanut turvani toiseen henkilöön. Kaikissa näissä olen kokenut romahduksen, hajoamisen, haihtumisen ja taas on istuttu tyhjän päällä pää tyhmänä. Ja sitten hiukan parantavaa balsamia
”mutta Minä Olen aina täällä, aina ja ikuisesti. Etsi siis Minua, äläkä pelkää mitään..”
Balsamia minulle koska mulla on kokemus Olemisesta ja superkärvistelyä ekotukselleni joka rakastaa muotoja ja niiden nimeämistä. Hehee…