Kirjoittaja: Mauri Rantala
Järkyttävä himo, jäätelön himo. Se on saanut kammottavia seurauksia aikaseksi, varsinkin kun samankaltainen vetää samankaltaista puoleensa. Kaikki on meikäläiselle sattunut aina joskus jossakin ja niin tämäkin.
Olimme yhden ”hörhöporukan” kanssa vaeltaneet jo tovin muinaisuuden menneissä loistoissa joista vain rauniot nykyisin jäljellä. Nyt oli vuorossa retkueemme ainoa lorvintatuokio loistohotellissa Atitlanjärven maisemissa.
Kuinka ollakaan, päivän seikkailuista uupuneina löntystelimme ystäväni kanssa kohti mielessämme vilkkuvia notkuvan runsaita ruokapöytiä. Istahdimme pikku looshiin hieman syrjemmälle kas kun asumme ei oikein sopinut kaikkien smokkien ynnä iltapukudaamien sekaan.
Tarjoilija saapui samalla esitellen ruokalistaa. Vilkaisimme ystäväni kanssa toisiamme ja kuulin hänen sanovan:
”Saammeko alkuun kaksi jättiannosta jäätelöä.”
Tarjoilijalla naama venähti, hän poistui. Hetken kuluttua tuli kaksi jättimäisen isoa jäätelöannosta. Jee, niin autuas oli ilmeemme… Syötyämme tämän oivallisen alkupalan tarjoilija tuli pöytäämme kohti toiveikkaasti, saaden pokkana pääruokatilauksemme:
”Kaksi jättiannosta jäätelöä”.
Tässä tarjoilijan alaleuka jo avautui, hän poistui ja hetken kuluttua purjehti takaisin kahden jättijäätelöannoksen kanssa. Ilmeemme muuttui aina vain autuaammaksi…
Tarjoilija saapui kolmannen kerran, kysellen, että mahtuisiko vielä..kahvia? Hän sai tilauksen:
”Kaksi jättiannosta jäätelöä!”
Meni tovi ja koko sali hiljeni. Ei saapunut tarjoilijaa, saapui itse herra hovimestari kantaen isoa tarjotinta jolla komeasti kahdessa kauniissa ämpärissä JÄTTIANNOKSET JÄÄTELÖÄ.
Sali antoi aplodit ja hoviherra kumarsi sanoen samalla:
”Talo tarjoaa.”
Turha kait sanoa, että housuistani pamahti napit, olimme kumpikin kuin ähkyturbopossut pyörien ulos ovista silmät harittaen ja korvien välissä vain yksi ajatus ”mis on mun kämppä, mis on vessa”. No, jäätelöä en syönyt vähään aikaan. Mutta, nythän on taas kesä….