Tämän kysymyksen olen luvannut esittää itselleni joka päivä tästä eteenpäin.
Olen luvannut antaa itselleni joka päivä hetken kaunista ja rakkaudellista huomiota.

Juuret tähän kysymykseeni ovat syvällä omassa menneisyydessäni.

Kokemuksissa, joissa tunsin, etteivät isäni ja äitini rakastaneet minua niinkuin olisin kaivannut, tarvinnut ja halunnut. Monenlaiset lapsuuteni kokemukset jatkuivat ketjuna nuoruuden kokemuksiin, jossa poikakaverit pettivät ja jättivät.

Ensimmäinen puolisoni vaihtoi minut toiseen – silloin luulin, että minua parempaan. Etsin rakkautta ihmissuhteista, kun koin, etten ole tarpeeksi arvokas kaikkeen kauniiseen omana itsenäni.

Luulin, että on itsekästä tarvita itseltään itselleen mitään. Ajattelin, että ellei joku toinen todista minulle, että olen hänelle tärkeä, minulla ei ole lupa olla itselleni rakkaudellinen.

Kunnes..

Oivalsin, että koska minä riitän Jumalalle joka hetki, on vain ylimielistä ajatella, etten ole riittävä itselleni ilman ”toisten” hyväksyntää ja rakkautta.

Se vapautti minut odottamasta, että joku tulisi ja rakastaisi minut ehjäksi omalta menneisyydeltäni. En enää oleta tai odota, että kenenkään täytyisi rakastaa minua.

Jokainen rakastaa omalla ainutlaatuisella tavallaan niinkuin kykenee, heitä joita rakastaa.

Mikä vapaus!

Kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään, eikä etsiä todisteita riittävyydestäni itseni ulkopuolelta.

Nöyrryin Luojani edessä ja lupasin, etten enää milloinkaan ole itselleni rakkaudeton.
Minulle se tarkoittaa käytännössä sitä, että sallin itseni ilmaista tunteeni ja ajatukseni avoimesti jokaisessa hetkessä kaikissa ihmissuhteissani.

Ja ennen kaikkea – saan kuunnella itseäni, sisäistä ääntäni ja antaa elämänvirran kuljettaa minua sinne, minne se on viedäkseen.

Tänään olen kuunnellut ihanaa musiikkia ja nauttinut jokaisesta sävelestä sieluni sopukoita myöten.