Kirjoittaja: Mauri Rantala

”Mistä kaikki alkoi..se on salaisuus..”

Näin muistaakseni lauletaan jossain vanhassa suomalaisessa iskelmärenkutuksessa.

Niin, mistä kaikki alkoi tai miksi juuri sillä hetkellä luokseni saapui vanha ystäväni ja juuri sillä hetkellä kun istuskelin kiven päällä pureskelemassa heinänkortta toimettomana.

Olin siihen asti elänyt tavallisen nuoren tavoin autuaan tietämättömänä mistään sen ihmeellisemmästä. Olin myös juuri sinä vuonna tullut täysi-ikäiseksi vanhan kaavan mukaan eli täyttänyt 21v.

Kaverini istahti viereeni, ensi alkuun jutustelumme liikuskeli päivänjoutavissa.

Äkkiä hän vaihtoi puheenaihetta ruveten kertoilemaan omista kummallisista kokeiluistaan.

Kuuntelin häntä ihmetyksen vallassa ja olin varma et nyt tuo jäbä on kyllä ihan dorka.

Jotain hänen jutusteluistaan oli kuitenkin päässyt siementymään kaaliini koska havaitsin ilmassa reipasta uteliaisuutta omalta puoleltani. Ystäväni kertoi miten oli löytänyt hypnoosin sekä rentoutuksen.

Kertoili myös et mitä muuta ihmeellistä oli ruvennut touhuamaan näiden löytöjensä kautta. Sitten kerran suostuin hänelle koekaniiniksi jossa vain kokeiltaisiin herkkyyttäni rentoutumiseen.

No minähän vajosin yhtä vaivattomasti kuin menneisyyden Titanic jäiseen mereen, tilaan jossa hän antoi suggestion mielelleni luomaan niin humoristisen olennon jota ei ole olemassakaan ja olin tikahtumassa nauruun.

No yhtä kaikki, tästä kaikki alkoi ja se ei enää ole salaisuus..

Kiinnostuin niin paljon tästä minulle ihmeellisestä alueesta, että ahmien luin kaiken mitä siitä oli suomeksi saatavilla (silloin ei paljon). Opettelin sinnikkäästi nopeutetun syvärentoutumisen jota harjoitin työmatkoillani kun istuin bussissa.

Sain aikaiseksi täydellisen levon vain laskemalla yhdestä kymmeneen. Jokaiselle numerolle olin sopinut fysiikkani kanssa alueen joka rentoutuu täysin. Kun sain ajettua ohjelmointini idioottivarmaksi, rupesin kotioloissa harjoittamaan vielä voimallisempaa mielikuvaharjoitusta jossa henkeni poistuu kehosta tahtoperäisesti.

Harjoitteluni eteni mielikuva kerrallaan ja vaiheittain. Tajuni katkesi aina jossakin kohtaa eli nukahdin, sitten piti saada lisätreeniä jolloin pääsin pätkän verran eteenpäin ja taas meni taju.

Ymmärsin et nukahtaminen tarkoitti vain sitä etten kyennyt pitämään yllä täyttä hereillä oloa joka oli välttämätöntä projektilleni. Onnistuessani pitämään tajuisuuteni hereillä kerran ja toisen ja vielä kolmannenkin, olin varma että kykenen toteuttamaan aikeeni.

Viimein hyvin harjoiteltu päivä koitti. Kotona ei ketään, puhelin irti seinästä. Olin tehnyt sopimuksen kehoni automatiikan kanssa, että jos mitä tahansa on menossa vikaan, tietty refleksi laukeaa ja se palauttaa olentani takaisin kehooni.

Meikä makuulle ja sitten lähtö sillä kehosta poistuminen oli tavoitteeni. Olihan homma hyvin treenattu vaan ei vielä loppuun asti viety. En toista tekniikkaa jotten yllytä ketään hölmöilyihini.

Rentoutumiseni oli syvää sekä hyvää ja homma vetäytyi juuri niin kuin pitikin. Hengitykseni oli häipymässä samoin sydämenlyönnit, samaan aikaan kaikki aistimukseni olivat vetäytyneet päähän joka oli räjähtämispisteessä.

Äkkiä päälakeni aukes kuin shampanjapullon poksahdus ja maurihenki vapautumassa kuin Alladinin taikalampussa..

Olinpa kuulevinani vielä vetäytyvän

”hsss..”

äänen kun imu vei..

Tajuisuutta oli samaan aikaan laajassa suurenevassa kaaressa, kohoten ylöspäin ja samaan aikaan pääni sisäpuolella ja sen alapuolella ei mitään. Kun suhinan rippeetkin olivat katoamassa, minuun iski pelko. Järjetön pelko.. huusin siel jossakin

”TAHDON TAAKAAISIN..”

ja samalla hetkellä sovittu merkki laukesi. Luulin kuolevani, olin kuin luoti joka jysähti täysillä takaisin fyysiseen kehooni jossa sydän lähti laukkaan kuin hullu hevonen.

Tasaannuttuani istuin sänkyni laidalla miettien kaikkea tapahtunutta. Siihen päättyi leikkimiseni asioilla joista ei parempaa ymmärrystä ollut silloin, ja vaikka nyt olisi, lopetin silti.

”Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan…” on minua paljon viisaammat ilmituoneet jo paljon aiemmin.

Ei tuo kokemus kokonaan pysäyttänyt tutkimusmatkailuani psyykeni huvipuistoissa. Jatkoin niitä hieman toisilla alueilla. Välillä tie nousi pystyyn ja toisessa suunnassa loisti vihreää valoa joten suunta selvä.

Mistä kaikki alkaa/ se on salaisuus./ Mihin kaikki päättyy/ sekin on salaisuus…kunnes toisin../ Siihen asti lauleskelen, rallattelen ja muistan nauraa..