Kirjoittaja: Mauri Rantala
Ystäväni tiluksilla on pienehkö joki joka kiemurtelee peltojen välissä ässän muotoisesti.
Haravoin kerran lehtiä sekä oksia sen reunamilta.
Vähän väliä huomasin katselevani joen rauhallista virtausta sillä siinä oli jotain hyvin tyyntä selkeyttä.
Tällä orjatyömaalla lorviminen oli toivottavaa sekä sallittua.
Pysähdyin nojailemaan haravanvarteen ja annoin katseen levätä joessa. Kun mieli oli hiljaa, kuulin sisälläni äänen joka kysyi:
”Miksi et halua olla kanssani, miksi kaipaat olemista jonkun toisen kanssa joka on tuolla tai tuolla?”
Hyvä kysymys johon yksinkertainen vastaus.
Toisessa asuu puute ja pelko ja toisessa rauha sekä lepo.
Valitsin jälkimmäisen ja hyvä niin.