Mielenkiintoinen havainto…

Kirjoittaja: Mauri Rantala

Olin kerran (silloin joskus) pe-la IOK:n uudessa Rauhanrannassa ”ryteikköroopena” yhden ystäväni kanssa.

IOK-harjoituksissani oli menossa tämä 5min sulkeinen joka alkava tunti, ja se olikin minun pelastukseni, sillä kun häly tuli, tipautin käsistäni kaiken pois.. luin luntin ja sitten olin.

Kun aika loppui, jatkoin hommia.

Itseasiassa muistin yhden vastaavan työleiriharjoituksen jossa kurssinvetäjä oli kellokallen ominaisuudessa vaeltamassa työorjien joukossa.

Sopimukseen kuului, että kun gongi kumahtaa… liike pysähtyy ja samalla hetkellä koko huomio palautuu käsillä olevaan hetkeen.

Gongin kumahtaessa uudestaan .. työ jatkuu.

Kokemuksena se oli tosi hauskaa sillä ”työ” sai ihan uuden merkityksen.

Olin saada kohtauksen viimeisessä gongin kumahduksessa, kun viimeinen merkki annettiin, kaiken tekemisen piti pysähtyä kuin seinään.

Olin juuri työntymässä kottikärryjen sekä ison halkopinon kanssa liiteriin koska sade oli alkamassa.

Olin tarkalleen suojan puolivälissä.. kellokalle näki aikeeni viedä liikkeeni loppuun.. kuulin karjahduksen ”kädet irti, pudota se”.

Yritin urputtaa jotakin alkavasta sateesta sekä kastuvista haloista koska minusta oli kohtuutonta tiputtaa kärry ja kaikki mikä siinä oli kastumaan.. kyse oli vain puolesta metristä.

Hitto, kyllä kiukku nousi ja sitä oli hyvää katsoa että mikä nousee ja mistä se tulee.

IOK:n viisiminuuttiset palauttivat minut valintaan, että mikä on juuri sillä hetkellä tärkeätä, rungon raahaaminen vai oleminen hetkessä. Jokainen harjoituskerta vei tai toi lähemmäksi läsnä olevaa hiljaisuutta joka taasen avarsi sitä mitä oli tekemässä eli ryteikköroopena raahaamassa puunrunkoa.. yhtä niistä monista.