Kirjoittaja: Mauri Rantala
Ihan ensimmäisen kerran kun IOK-kirjaan tutustuin, se tuntui jotenkin tavattoman tutulta. En vaan tiennyt miksi.
Monet lauseet sieltä ja täältä kolkuttelivat mielikenttääni ja minä ihmettelin et ihan niinkuin olisin kuullut ennenkin??
No niin, meni rutkasti aikaa ja lopulta törmäsin Epiktetoksen joihinkin teksteihin.
Ällistykseni oli suuri. Ihmeiden Oppikurssia jo 50-135 jkr 🙂
Jos näin on, kertaus on totisesti kaikkien opintojen äiti.
Googlen kertomaa:
”Länsimaiden historiassa luetuimpia stoalaisia tekstejä eivät ole Senecan tutkielmat ja kirjeet, vaan Epiktetoksen (n. 50-135 jKr.) suppea, mutta kuitenkin riittävän kattava yleisesitys stoalaisesta moraalifilosofiasta. Tekstit ovat oppilas Arrianoksen julkaisemia ”muistiinpanoja” Epiktetoksen luennoista.
Epiktetos oli alun perin orja. Hän syntyi Lähi-idässä, Hierapoliksen kaupungissa nykyisen Kaakkois-Turkin alueella. Jossakin vaiheessa Epiktetoksen isännäksi tuli keisari Neron vapautettu orja ja sihteeri Epafroditos. Hänen mukanaan Epiktetos siirtyi Roomaan. Mahdollisesti hän oli alkanut opiskella filosofiaa jo kotiseudullaan, mutta hänen tärkeimmäksi opettajakseen tuli Roomassa luennoinut stoalainen Musonius Rufus.
Epafroditos vapautti Epiktetoksen, joka mahdollisesti aloitti opettamisen jo Rooman-aikoinaan. v. 95 keisari Domitianus karkotti filosofit kaikkialta Italiasta, jolloin Epiktetos siirtyi Länsi-Kreikan suureen keskukseen Nikopolikseen, jonne hän perusti filosofikoulun.”
”Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä. Ei esimerkiksi kuolema ole mitään kauheaa, vaan kauhea on se uskomus kuolemasta, että se on kauhea. Kun siis jokin estää tai järkyttää meitä tai kun tunnemme tuskaa, älkäämme syyttäkö ketään toista vaan itseämme, siis omia uskomuksiamme. Sivistymätön syyttää toisia omasta epäonnestaan, sivistyksen makuun päässyt syyttää itseään ja sivistynyt ei syytä toista eikä itseään.”
”Eivät ne asiat, vaan suhtautumisemme niihin”: Epiktetoksen ajattelun ehdoton helmi!
”Älä koskaan sano mistään: ”Olen menettänyt sen”, vaan sano:”Olen antanut sen takaisin”. Kuoliko lapsesi? Hänet annettiin takaisin. Kuoliko vaimosi? Hänet annettiin takaisin. ”Minun maatilkkuni on riistetty”. Sekin on annettu takaisin. ”Mutta se oli kelvoton mies, joka sen riisti.” Mitä sinuun kuuluu, kenen kautta antaja pyysi sen takaisin? Niin kauan kuin Hän antaa, pidä siitä huolta kuin vieraasta omaisuudesta, niin kuin matkustavaiset majatalosta.”
”Muista, ettei sinua loukkaa se, joka herjaa tai lyö sinua, vaan se uskomus, että he loukkaavat sinua. Kun siis joku ärsyttää sinua, tiedä, että sinua ärsyttää oma käsityksesi. Tähtää ensimmäiseksi siihen, ettei vaikutelma tempaa sinua mukaansa. Kun kerran saat aikaa ja rauhaa miettiä, hillitset itsesi helpommin.”
”Jos joku luovuttaisi sinun ruumiisi vastaantulijan käsiin, olisit närkästynyt. Etkö sitten häpeä sitä, että uskot oman mielesi kenen tahansa käsiin, niin että se järkkyy ja luhistuu, jos hän herjaa sinua?”
”On heikkolahjaisuuden merkki kiinnittää paljon huomiota ruumiiseen: urheilla paljon, syödä paljon, juoda paljon, ulostaa paljon ja paritella paljon. Nämä asiat tulee tehdä ohimennen, ja kaikki huomio tulee kiinnittää mieleen.”
”Jokaisella asialla on kaksi kahvaa, toinen, josta sitä kannetaan, ja toinen, josta sitä ei voi kantaa. Jos veljesi tekee väärin, älä tartu asiaan siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä se kahva ei ole se, josta tätä asiaa kannetaan. Tartu siihen sen sijaan siltä kannalta, että hän on veljesi ja kasvinkumppanisi, niin saat kiinni siitä, mistä tätä asiaa kannetaan.”
”Olipa jokin miellyttävää tai epämiellyttävää, totea sen laatu. Älä kiinny siihen väärällä tavalla, jotta sen menettäminen voisi viedä sinulta mielenrauhan.”
”Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha.”
Ilmeisesti kertaus oli tarpeen koska ne edestäni löysin…