Kirjoittaja: Monica Lindfors

Ajatus, että minun pitäisi ’putsata’ Mieltäni on mieletön.

Minun ei tarvitse tehdä mitään.

Minun ei tarvitse muuttua ”paremmaksi” että kelpaisin.

Riittää, että antaudun Jumalani edessä, annan oman tahtoni liittyä Hänen tahtoonsa. Se on minun ja Hänen yhteinen tahto.

Muuta tahtoa ei ole.

Siksi kaipaus olla rakastettu on niin suuri. Minä muistan aavistuksenomaisesti sen, miltä tuntuu rakastaa täydellisesti ja miltä tuntuu olla täydellisesti rakastettu.

Siksi olen koko elämäni etsinyt rakkautta ulkopuoleltani. Tajuamatta, että minä olen ikuisesti rakkaus ja rakkaudessa. Joka hetki se (rakkaus) on minussa totta.

Kaikki mistä rakkaus puuttuu, on olematonta. Ja se mikä on olematonta, ei voi minua haavoittaa.

Kaikki, mistä rakkaus puuttuu, korjaantuu, kun se täytetään rakkaudella. Samalla lailla ja yhtä helposti kuin pimeä huone muuttuu valoisaksi, kun valot sytytetään.

Totuus minussa on rikkumaton ja ehjä. Jumalalle minä riitän joka hetki. Juuri sellaisena kuin olen.

Sillä hetkellä kun tämän oivallan, olen kotona. Sillä hetkellä kun tämän oivallan, on kaikki egokuvat tehty jo puolestani tekemättömäksi.

Siksi minun ei tarvitse tehdä itse mitään muuta kuin antautua rakkaudelle, joka minä olen ja joka on minussa.

Jumalalle minä riitän joka hetki.