Kirjoittaja: Mauri Rantala
Pääsinpäs keskelle draamaa puhellessani hyvän ystäväni kanssa tässä eräänä aamuna nyt jo menneessä ajassa.
Kesken leppoisan juttelun hän täräytti, että olen mustamaagikko. Ällistyin niin et tuli täys hiljaisuus. Pyysin et kerro lisää sillä nyt liikutaan alueella josta en ole tietoinen.
Hän muistutti mieleeni erään kerran kun oli yötä luonani, sanoi yöllä heränneensä siihen, että teen jotakin sormillani hänen selkäpuolellaan. Hän sanoi mun aikeeni olleen tehdä laserleikkaus ja samalla istuttaa jokin energiapaketti hänen aurakenttäänsä sydämen alueelle. Hän työnsi käteni pois ja minä nukuin autuaan tietämättömänä mistään.
Aamulla hän kysyi, et muistanko mitään. Vastasin en, sillä minähän nukuin. Asia jäi sillä kertaa, eikä siitä puhuttu enempää kunnes tänä aamuna. Hän sanoi ettei ole sen jälkeen yöpynyt kanssani, koska olen musta maagikko.
No tästähän draama syntyi ja kaikki vain minun mielessäni. Syöksyin suoraan tunnehelvettiin jossa ihmetys sekä hätä olivat päällimmäiset tunnistettavat tilat. Hämmennys, ihmetys, pelko, tietämättömyys vaihtelivat roolejaan vauhdikkaasti.
Ikään kuin sattumalta olin juuri tänä aamuna lukenut IOK:n Opettajan Käsikirjan lukua 18. ”Miten oikaisu tapahtuu?” ” Kestävää oikaisua – ja vain se on todellista oikaisua – ei voi tapahtua ennen kuin Jumalan opettaja on lakannut sekoittamasta tulkintaa ja tosiasioita, tai harhaa ja totuutta keskenään. Jos hän väittelee oppilaansa kanssa jostakin maagisesta ajatuksesta, hyökkää sitä vastaan, yrittää selvittää sen virheitä tai osoittaa vääräksi, hän vain todistaa sen olevan totta…
Jumalan opettajien pääläksynä on oppia reagoimaan maagisiin ajatuksiin täysin ilman suuttumusta. Vain siten he voivat julistaa totuutta itsestään.”
Puhelun aikana muistin nuo sanat ja tajusin välittömästi, että tämähän on tilaustyö minulle. En ruvennut puolustelemaan enkä selittelemään, kuuntelin ja kiitin infosta. Tunnehulluus iski vasta hetken kuluttua kun rupesin märehtimään kuultua ja samalla mielimyllyni rupesi selittelemään, puolustelemaan, hyökkäämään ja taas kun havaitsin tapahtuvan, vihelsin pelin poikki.
Jotta tuo kokemus olisi tullut vieläkin ajankohtaisemmaksi, minulle piti vääntää rautalangasta. Luin samaan aikaan Renardin kakkoskirjaa ja sieltä siv 112 alalaita josta tajusin, että kokemuksen näennäinen synnyttäjä oli
”itse tekemäni, ulkopuolellani oleva mielen heijaste, jotta näkisin, mitä pidän salaisesti totena itsestäni.”
Aargh… halolla päähän ja sanaton kiitos lähti…
Tämä kyseinen tapahtuma osoitti miten kaikki tapahtuu minun mielessäni. Kuuleminen ja sen tulkinta, puhuminen ja sen tulkinta, ymmärtäminen ja sen tulkinta. Minun mieleni tulkitsee koko ajan ja tässä lakkaamattomassa pulinassa en kuule, koska kuuloputkeeni mahtuu vain yksi ääni kerrallaan.
Istuin alas ja luovutin koko paketin Pyhälle Hengelle oikaistavaksi. Tosin kipuilin vielä illan aikana, mennessäni unten maille.. luovutin ja seuraavana aamuna herätessäni kaikki tunteeni höyryilyt olivat poissa.
Kaikki olikin ollut vain pahaa unta.