Päähäni pälkähti aamusella kuva jonka haluan / yritän jakaa kanssasi.
Kun ikuisuudesta käsin katsotaan aikaan, niin kaikki ajan tapahtumat ovat yhdessä ja samassa kuvassa ”nyt hetkessä” – eli kaikista aika-paikan kerroksista syntyy ikään kuin taulu.
Taulussa ei ole ollenkaan liikettä – on vain pysähtynyt kuva, jossa kaikki aika-paikan tapahtumat ovat nähtävissä yhtäaikaisesti. Jokaisen minun kaikki elämät ovat yhtenä kuvana.
Siinä näkyy yksi minä.
Jos ja kun kerran kaikki on täällä aika-paikassa päälaellaan on myös tämä:
Se mikä täällä näyttää liikkeeltä onkin pysähtynyttä ja se mikä täällä näyttää pysähtyneeltä onkin liikkuvaa – eli jos nyt hetken irrottaa ajasta niin se ei näytä liikkuvan, mutta koska siihen on tallentunut kaikki aika-paikassa milloinkaan esiintynyt liike, niin silloinhan nyt hetkestä tuleekin ikään kuin liikkuva .. sitä se ei todellisuudessa ole, mutta kaikki mikä on milloinkaan ollut elävää on olemassa vain siinä. Ikuisesti.
Monica Lindfors, kokenut IOK-opintopiirien pitäjä ja iloinen majatalon emäntä
”Kaikki, aivan kaikki, mitä näen ja koen, on minun mielessäni. Mieleni sisäpuolella.”
Kaikki kohtaamani ihmiset, eläimet, kasvit, tavarat, maapallo … koko universumi .. kaikki tämä on mielessäni, koska minä olen ne kaikki havainnut. Myös aika on mieleni sisäpuolella, koska uskon, että se ovat olemassa.
Niin kauan kuin uskon kaiken tämän olevan olemassa, se on. Sitten kun en enää usko, ne lakkaavat olemasta totta minulle. Vähän niin kuin joulupukki on totta lapsen mielessä niin kauan kuin lapsi siihen uskoo – silti ajatus ei katoa, vaikka uskominen loppuu.
Jumala Ajatteli Minut ja siksi minun Mieleni on yhtä Jumalan Ajatuksen kanssa.
Hän on jokaisen minun Mielessä Minuna.
Olen pohtinut ja epäillytkin Jumalan olemassa oloa. Koska olen Häntä ajatellut tekee Hänestä totta minulle, koska ajatuksessani olen hänet muistanut. Silloinkin kun olen ajatukseni alkuperää epäillyt.
Totuudessa – siellä missä on vain Oleminen – ovat kaikki ajatukset tallessa. Puhdistettuina ja viattomina.
Jokainen minä sisältyneenä Ajatuksessa, Joka on ikuinen.
Minä Olen ikuisesti on Jumalan Ajatus.
Monica Lindfors, kokenut IOK-opintopiirien pitäjä ja iloinen majatalon emäntä
Ajatus, että minun pitäisi ’putsata’ Mieltäni on mieletön.
Minun ei tarvitse tehdä mitään.
Minun ei tarvitse muuttua ”paremmaksi” että kelpaisin.
Riittää, että antaudun Jumalani edessä, annan oman tahtoni liittyä Hänen tahtoonsa. Se on minun ja Hänen yhteinen tahto.
Muuta tahtoa ei ole.
Siksi kaipaus olla rakastettu on niin suuri. Minä muistan aavistuksenomaisesti sen, miltä tuntuu rakastaa täydellisesti ja miltä tuntuu olla täydellisesti rakastettu.
Siksi olen koko elämäni etsinyt rakkautta ulkopuoleltani. Tajuamatta, että minä olen ikuisesti rakkaus ja rakkaudessa. Joka hetki se (rakkaus) on minussa totta.
Kaikki mistä rakkaus puuttuu, on olematonta. Ja se mikä on olematonta, ei voi minua haavoittaa.
Kaikki, mistä rakkaus puuttuu, korjaantuu, kun se täytetään rakkaudella. Samalla lailla ja yhtä helposti kuin pimeä huone muuttuu valoisaksi, kun valot sytytetään.
Totuus minussa on rikkumaton ja ehjä. Jumalalle minä riitän joka hetki. Juuri sellaisena kuin olen.
Sillä hetkellä kun tämän oivallan, olen kotona. Sillä hetkellä kun tämän oivallan, on kaikki egokuvat tehty jo puolestani tekemättömäksi.
Siksi minun ei tarvitse tehdä itse mitään muuta kuin antautua rakkaudelle, joka minä olen ja joka on minussa.
Monica Lindfors, kokenut IOK-opintopiirien pitäjä ja iloinen majatalon emäntä
”ON totta että kotiin päästään vain tahtomalla Kotiin.”
Ilman tahtoa ei tapahdu valintaa Kotiinpaluun puolesta ja jos ei tapahdu valintaa kotiin paluun puolesta tämä ego-uni jatkuu .. ja jatkuu, niin kauan kunnes tahtotila nousee ja sen mukana valinta Olla se joksi Jumala jokaisen minut loi eli Kristukseksi -Valoksi, Rakkaudeksi – Elämäksi. Sanat ovat vain symboleja sille mitä ei voi sanoilla tai muodolla kuvata.
Valinnan jälkeen – kun olen vakaasti valinnut, että tahdon takaisin Kotiin eli tahdon olla se Joka jo Olen, on minun mielessäni avautunut oivallus, että niin kauan kuin kuvittelen, että olen poissa kotoa, myös olen.
Paradoksaalista on, että myös haluaminen päästä kotiin on mieleni ilmaisu siitä, että uskon olevani poissa kotoa. Eli edelleen uskon NYT olevani jossain muualla kuin Kotona, uskon olevani rajallinen eli kehoon eli muotoon sidottu, koska uskon olevan tällä aikapaikassa NYT.
Mutta se juju .. mitä ego ei ymmärrä .. on se, että voin valita olla kotona NYT. Se ei ole mikään paikka ulkopuolellani, jonne minun pitää lähteä tai jonne pitää yrittää päästä. Se on koko ajan minussa. Minussa,ei kohoni sisällä vaan mielessäni, Minuna) .
Se on siellä vaikken muistaisikaan, että se on. Ja mieleni voi valita olla Rakkaus, vaikka uskonkin edelleen olevani kehossa. Sen oivaltaminen, että se joka tarkkailee mieltäni olen Minä, on tärkeä askel kohti mielenmuutosta muodosta muodottomaan.
Rakkaus on minussa koko ajan totta, ja joka hetki kun tiedostan tämän, olen jo kotona.
On vain omasta valinnastani kiinni se, otanko rakkauden vastaan eli annanko Rakkauden minussa olla sitä mitä se kokoajan ikuisesti on, vai valitsenko jotain muuta.
Rakkaus minussa on äärettömän kärsivällinen .. se ei melua eikä meuhkaa tullaksensa kuulluksi – mutta se iloitsee jokaisesta hetkestä jonka vietän sen seurassa olemalla yhtä mieltä sen kanssa. Ja tässä on se helppouden juju. Vastaanottaminen.
Oleminen läsnä sille, mitä jo Olen. Kun suostun olemaan sitä mitä jo Olen, ei erillisyyden tunnetta enää ole – koska rakkaus ei sulje mitään ulkopuolelleen, vaan se sulkee kaiken sisäänsä. Samallalailla, kuin kaikki mitä havaitsen täällä maailmassa eli aika-paikassa, on olemassa vain ja ainoastaan omassa mielessäni.
Sellaiseksi Jumalan Ajatus minut loi. Sellaiseksi, joka sulkee kaiken sisäänsä. Silloin ulkopuolelleni ei voi jäädä mitään.
Ainoa ero totuuden kanssa unessani on sisältö – olen antanut täällä kaikelle sisällöksi kuoleman/ tuhoutumisen ajatuksen ymmärtämättä, että minä olen ajatus, eikä ajatusta voi tuhota. Kaikki se minkä olen ajatellut, olen ajatellut.
Kaikki kokemukseni täällä maailmassa ovat olemassa Jumalan pelastussuunnitelmassa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että ne auttavat minua tekemään valintaa. Tämä pelon uni, jota katson, tulee aina ja ikuisesti olemaan sitä mitä se on. Sitä ei voi muuttaa – mutta sen millä mieleni osalla unta tarkastelen voin muuttaa.
Koska se on minun pelon ajatukseni. Ja kaikki minkä milloinkaan olen ajatellut on olemassa aina. Pelon unessa minä olen keskittynyt sisällön sijasta muotoon (muoto = pysähtynyt ajatus). Ja kaiken sen mikä on rajallista, olen ajatellut erossa Jumalasta, Luojastani.
Ja se, minkä olen ajatellut erossa Jumalasta, on rajallista ja rajallinen loppuu vääjämättä kun sen äärirajat tulevat vastaan. Muodolla on aina alku ja loppu. Mutta muodon sisältönä on silti aina ajatus ja vaikka muoto katoaa ei sisältö häviä.
Ihme tapahtuu, kun annan kaikki kokemukseni (eli ajatukseni) Jumalan Äänelle minussa = PH:lle. Ihmeessä pelon uni muuttuu Anteeksiannetuksi uneksi, josta pelko on pyyhitty pois (eli rakkauden pyyntöön on vastattu ja tyhjyys on täytetty rakkaudella oman pyyntöni mukaan), koska ikuisuus minussa ei näe sellaista mikä ei ole ikuista (eli se ei näe muotoa) ja minä voin jälleen muistaa kuka olen.
Minä olen Jumalan Ajatus – täydellinen Rakkaus – jonka olemus on ikuisesti laajeneva. Olen ikuisesti laajeneva, koska jokainen ajatus, jonka milloinkaan olen ajatellut, on Rakkaudessa tallentunut ikuisuuteen.
