Äitigeeni
Kirjoittaja: Mauri Rantala
Olen ihmetellyt jo vuosia, että miten ensin niin järjestelmällinen siivoukseni voikin muuttua infernaalisen katastrofaaliseksi sekasotkuksi.
Mielessäni on ihan selvä kuva että miten ja missä järjestyksessä.. sitten tapahtuu jotain.. ihan kuin joku toinen tulisi ja ryhtyis ohjaksiin.. aloitan yhdestä kaapista.. kamat alas.. keksin jotain muuta siinä välissä ja toinen kaappi.. toinen laatikko.. toinen ja taas siin välissä jotain ihan muuta..
Perhana kämppäni on kuin hävityksen kauhistus, katselen ällistyneenä kaaosta, et kuka tai mikä sai tämän aikaseksi??
Onneksi ”kunnes- laki” on olemassa. Satuin soittamaan vanhimmalle systerilleni ja kertomaan tästä siivoushirviöstäni. Hän perkule rupes nauraan ja sano ” sun äitis oli ihan samanlainen”.
He toisen systerini kanssa naureskelivat aina kun mammani mun aloitti joulusiivouksensa..kaikki kamat kaikista kaapeista ulos ja jälki oli mitä oli…
Helpotukseni oli suuri.. olin löytänyt ”äitigeenin” joka oli mystisesti siirtynyt minuun ja minä robottimaisesti toistin ja toistin.. ja toistin..
Tuli mieleeni mun yks lempparini Positiivareitten tarina-arkusta jossa vasta naimisiin mennyt nuoriparin vaimokulta paisteli sunnuntai aamuisin miehelleen pekonia.. Mies katseli aikansa ja lopulta kysyi, että miksi aina leikkaat palan pois ennen pannulle panoa?
Vaimo sanoi ettei tiedä ja et hänen äitinsäkin teki niin. Käytiin kerran anoppilassa ja oli taas sunnuntai ja pekonin paiston aika. Anoppi leikkas palan ennen kuin pekonin nakkas pannulle ja vävy kysymään et miks sä teet noin? Anoppi pysähtyi ja sanoi ei tietävänsä, että hänen äitinsäkin teki niin.
Meni aikaa ja käytiin mummolassa.. ja pekoninpaistoaika, ennen kuin mummo ehti tehdä mitään, nuorimies kysymään et teetkö sinä niin kuin tyttäresi ja hänen tyttärensä ja jos kyllä niin miksi?
Mummo katsoi hölmistyneenä ja sanoi et tietysti leikkaan palan, koska minulla on liian pieni pannu.
Olen löytänyt muitakin salakavalasti olentaani livahtaneita mallinnuksia, mutta niistä ehkä joskus toiste..
No mitä opin tästä.. en mitään… se hullu siivoushirviö asuu sisälläni ja pitää kynsin & hampain kiinni hyvin saavutetuista eduistaan.. mut viel jonakin päivänä kampitan sen ja lasken irti jonkun toisen onnettoman riesaks..