Kirjoittaja: Mauri Rantala
Muinaisen työpaikkani keittiön kaapin oveen ilmestyi lappu:
Älä heitä maitotölkkiä roskiin. Pese se, taita se ja tunge toisen sisään kunnes ”patteri täynnä on”.
Silmäni lukivat lapun moneen kertaan ja käsi lennätti tölkin roskiin.
Ties kuinka monta maitotölkkiä olinkaan roskiin lennättänyt ennen kuin syttyi lamppu.
Olin taas lukemassa päivän tölkkiepistolaa ja juuri kun tölkki oli kädestä melkein irtoamassa, luetun ymmärtäminen oli kiirinyt aivojen komentokeskukseen ja sieltä viesti siirtynyt käden koukistajaan joka hitaasti hilasi melkein menetetyn tölkin takaisin.
Tölkki pelastettu!!!
Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Silmäni lukivat aivojen ollessa kerrankin kirkastetussa tilassa:
”Pese tölkki. Taita se ja tunge toisen sisään.”
Ensimmäinen kiila oli isketty automatsiooni hihiii ja jossain harmaissa poimusopukoissani oli vankka tieto, ettei paluuta entiseen maitotölkkien välinpitämättömään kohteluun enää ollut. Minusta tuli pelastaja…. tölkkien pelastaja vailla vertaa.
Sama toistui kotonani. Ennen kaikki lensi roskiin ja lajittelematta.
Exäni ”pelasti biojätteet roskiksestani ja hellän huolehtivan rakastavasti KÄÄRI ne sanomalehtipaperiin, lopulta itse kantoi aarteensa ruskeaan haisevaan biojätepönttöön.”
Hmph oli reagointini.. kunnes. Kunnes laki tavoitti meikäläisenkin.
Jossain mielenhäiriössä tuli kerran ostettua biojätepusseja rulla. Ämpäröin ensin yhden ja kokeeksi (näin lupasin itselleni) kokeillen lajittelua… Hitto, nythän lajittelen kaiken ja keittiön nurkkani uhkaa laajeta yleiseksi jätekasaksi tosin lajitelluksi.. joten himo se on lajitteluhimokin.
Näyttää siltä, että meikäläisen elämässä tuo himojen summa on vakio. Kun yhden saa joten kuten heitettyä pihalle, jo toinen on ovenraossa tarjoamassa ihteään. Huomaan pihalla motkottavani taloyhtiön väelle, että LISÄÄ lajittelupönttöjä pitää saada ja erilaisia… näkisittepä irvistykseni silkasta ilosta…
Tuli mieleen erään menneen vuoden loppuaika jolloin soitin isännöitsijälle ja narisevalla äänellä valitin jäteaitauksesta. Muutaman viikon kuluttua oli uusivuosi ja se koko helkkarin jäteaitaus paloi. Enkä se muuten ollut minä joka….
Mitäpä opin tästä? Vaikkapa sen ettei paluuta entiseen ole.