Kirjoittaja: Mauri Rantala

Olipas kummallinen kokemus eräänä myöhäisenä hetkenä juuri kun olin unen armeliaaseen tilaan vaipumassa.

Olin just hieman aiemmin päivittänyt naamakirjan maailmankarttaa et missä sitä on oikein tullut luuhasteltua kun mies ei ole kotona pysynyt. Sain myös kattavan kuvauksen siitä et mihin olen fyrkkani työntänyt varsinkaan kun se ei ole pesää päässyt tekemään taskuni pohjalle.

No niin, juuri ennen nukahtamista syyllisyys nosti rajusti päätään. Katselin sitä, että mitä..mitä..mistä nyt tuulee? Luulin ettei päivitykseni näy naamakirjan etusivulla, että se päivittyy vain karttaani omille sivuilleni. Järkytykseni oli suuri kun koko etusivu oli tekstiä ”olin täällä..olin täällä..jne.” Häpeäkin nousi..olin ”tehnyt jotakin” ja kaikki tämä syntyi mielessäni.

Onneks on ystäviä joiden kanssa voi avata solmuja. Kerroin ystävälleni tämän kuvaelman, pohdin sen synnyttämiä tuntoja joista vahvimpana nousi vanhempieni sanomiset tyyliin:

”on parempi ettei ole niin näkyvillä..älä ole esillä..ole vaatimaton.. ym samankaltaista.”

Ystäväni kuunteli ja pyynnöstäni keksi lisää vähättelyjä.. ja sitten se tapahtui. Lapsuuteni muistoista nousi turhautuneen pikkupojan tunnelma etten ikinä saa enkä voi olla sellainen kuin olen, et aina täytyy olla jotain muuta.

Itkuhan siinä tuli. Ystäväni antoi tilaa ollen kuitenkin läsnä.

Samalla hetkellä muistin miten pari päivää aiemmin olin lausunut toiveen, että saan vapautua myös niistä miinusmerkkisistä tallennuksista joihin en tunnu pääsevän kun en niistä mitään tiedä.

Taas lähti paketti Pyhikselle oikaistavaksi, sekä kaikille asianosaisille kaikissa ajoissa ja kaikissa paikoissa anteeksi annetuksi. Ei koskaan voi tietää mitä kautta mustelmaan sattuu, ennen kuin sattuu jolloin siitä syntyy oma kokemus ja voi tehdä uuden valinnan. Kiitos naamakirjan maailmankartta 🙂